Kuka olen – wednesdayna 15. novemberta 2006 klo 21.16
Olen 31-vuotias sosiologi, Setan pääsihteeri ja vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen. Elokuussa 2007 jäin kahden vuoden työvapaalle pääsihteerin tehtävästä. 1.8.2007-31.8.2008 työskentelin kansainvälisissä tehtävissä Setan kattojärjestössä ILGA-Europessa, joka toimii Brysselissä. Parhaillaan asun perheeni kanssa Tukholmassa, josta käsin viimeistelen valtiotieteiden maisterin tutkintoani Helsingin yliopistoon.
Olen kotoisin Mikkelistä, mutta pääkaupunkiseutulaistunut Ruotsin, Sudanin ja Belgian kautta.
Kesällä 2006 juoksin elämäni kolmannen maratonin. Uin ja pyöräilen. Kävelysauvatkin minulta löytyy. Muutaman kerran vuodessa hyppään lentokoneesta.
Toiminta kansalaisjärjestöissä on minulle läheistä ja siitä on tullut minulle myös ammatti: olen Setan pääsihteeri. Olen ollut tehtävässä kesästä 2005 alkaen ja parhaillaan työvapaalla. Edellinen työni oli Naisasialiitto Unionin pääsihteerin viransijaisuus vv. 2004-05. Eurovaalien alla 2004 työskentelin Vihreiden naisten tiedottajana ja kampanjatyöntekijänä.
Työtehtävissäni ja vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa olen oppinut valtavasti sekä monista poliittisista kysymyksistä, yhteiskunnan toiminnasta että vaikuttamisen monista keinoista ja tavoista. Kansalaisaktivismin kautta olen saanut kaiken muun lisäksi upean kaveripiirin, joka ei katoa, vaikka maailma saataisiin pian kuntoon.
Vuosituhannen vaihteessa olin mukana perinteisempien kansalaisjärjestöjen lisäksi myös useissa spontaaneissa kansalaisliikkeissä: esimerkiksi Lapinlahden sairaalan kukkaistutukset, VR:n makasiinien ihmismuuri, Sateenkaarimarssit ja Meritan pääkonttorin valtaus.
Hauskoja “omia” projekteja olivat aikoinaan opiskelijoiden kadunvaltaukset autottoman yliopistokampuksen puolesta ja Antiolympiakomitea. Olin myös perustamassa Hymyä, pelasin lautapelejä OHOssa (nykyisin OVI), väsäsin sivaririntamerkkejä Rauhanpiipussa, ihmettelin radan sosiologiaa Kontaktissa ja tarjoilin luomuporkkanoita ja Reilun kaupan banaaninpaloja Sitoutumattoman vasemmiston eli Sitvasin pöydissä.
Aktivismi on muutakin kuin hauskoja mielenosoituksia ja hyviä bileitä. Se on lausuntojen kirjoittamista, strategioiden miettimistä, jatkuvaa asiantuntemuksen kartuttamista. Politiikka ja vaikuttaminen ovat tulleet tutuiksi käytännön toiminnan ja luottamustehtävien kautta, vaikka olen istunut myös valtio-opin luennoilla. Toimiessani Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa ja muuten opiskelijapolitiikassa “aktivismi-aktivismi” jäi vähemmälle, mutta varsinainen työurani on ollut vahvasti järjestömaailmassa.
Keväällä 1999 asuin neljä kuukautta Sudanin maaseudulla IFMSA:n (International Federation of Medical Students’ Associations) kehitysyhteistyöhankkeen vapaaehtoistyöntekijänä. Se vaihe opetti minulle rauhanomaista rinnakkaiseloa ja arabian kieltä. Bussikuskin rukoushetket seutubussissa, miesten pukeutuminen mekkomaisiin kaapuihin ja Arja Koriseva Linnan juhlissa -hattuihin ja naisten pukeutuminen kietaisukankaisiin tuntuivat sen jälkeen Suomessakin tutuilta.
Olin vihreiden kansanedustajaehdokkaana Uudellamaalla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Keskeisimpiä vaaliteemojani olivat mielenterveyshoidon resurssien parantaminen, työn ja perheen yhteensovittaminen, perheiden yhdenvertainen kohtelu, vammaisten oikeus omaan avustajaan ja opintorahan korottaminen. Minulle ovat tärkeitä myös mm. sujuvampi joukkoliikenne ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Sain vaaleissa 1709 ääntä.