www.aijasalo.fi

Lita på maggropskänslan – molemmilla kotimaisilla

Kohtaamani suomenruotsalaiset ovat useimmin rohkeita ja älykkäitä naisia, jotka kuuntelevat toisia ja edellyttävät, että heitä itseään kuunnellaan loppuun asti.

He opettavat uutta seksuaalikasvatusta, feminististä itsepuolustusta ja akkuporakoneen käyttöä. He liikkuvat missä haluavat, sanovat suoraan miltä nyt tuntuu ja kokoontuvat iltaisin tiedostavien kirjahyllyjensä ääreen katsomaan L-koodia. Pohjanmaa merkitsee heille ahtaita sukupuolirooleja ja yhteisön luomia paineita perheen perustamiseen, mutta myös sukusiteitä, avointa maisemaa ja omaa murretta. Iloitsen loputtomasti siitä, että saan seikkailla tässä porukassa.

Siksi yllätyn joka kerta, kun huomaan, että myös Ankkalammikossa syrjitään ja pelataan. Regnbågshelgen-tapahtuman sateenkaarimessun pompottelu kirkosta toiseen, Svenska kvinnoförbundetin vanhojen kaaderien käymä puheenjohtajapeli, naispappeuden vastustajien järjestäytyminen Henrik Perret’n vanaveteen, HBL:n mielipidesivun vakioänkyröiden väsyneet kirjoitukset. Ja niin edelleen. Nämä välikohtaukset myös lohduttavat: suomenruotsalaiset eivät olekaan aina liberaalimpia, tasa-arvoisempia ja tahdikkaampia kuin me suomenkieliset.

Konservatiivinen voi toki olla myös sivistyneesti. Osallistuin maaliskuussa Finlandssvensk samlingin vaalipaneeliin Porvoossa. Kun kyselin etukäteen tutuilta, millainen putiikki on kyseessä, se määriteltiin muun muassa ”Suomalaisuuden liitto men med finlandssvensk artighet”. Keskustelussa käytiinkin herttaisessa konsensushengessä läpi hätäkeskukset, poliisipiirit, seurakuntayhtymät, kuntauudistus, kielilisä ja kielilaki. Puheenjohtajamies sortui kuitenkin sukupuolittamaan niin kuulijoita kuin panelisteja.

”Flickorna först”, sanoi hän, kun kuusikymppinen nainen yleisöstä pyysi puheenvuoroa. ”Det är tydligen bara flickorna som talar här”, sanoi hän minulle, kun pyysin kolmatta kertaa puheenvuoroa. Käämini paloivat. Totesin, että en halua tulla tytötellyksi. ”Dam då?” Ei kiitos. Kahvitauolla eräs kuulija sitten hymähti, miten ”värikkäitä persoonia” paneelissa oli, eikä hän tarkoittanut vain perussuomalaisten reservin majuria. Toisaalta tytötelty eläkeläinen tuli kiittämään minua, että kehtasin julkisesti puuttua puheenjohtajan käytökseen.

Ruotsin- ja suomenkielisiä sanontoja on joskus vaikea kääntää sujuvasti toiselle kotimaiselle. Eräs tällainen termi on ”maggropskänsla”. Se tarkoittaa sitä tunnetta vatsanpohjassa, joka kertoo, mitä oikeasti haluat. Se voi esimerkiksi kertoa, että tilanteessa on jotain pielessä, vaikka et osaa ihan selittää, mikä. Suomeksi lähinnä tätä käsitettä on ”intuitio”. Yleensä mahanpohjatunteen noudattamista ei tarvitse katua, vaikka konventiot ylittävä suorapuheisuus tai auktoriteettien julkinen haastaminen voivat aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua.

Omien mielipiteiden arvostamista oppii muun muassa suomenruotsalaisilta feministeiltä. Suosittelen.

Aija Salo

aija@aijasalo.fi

Kirjoittaja työskentelee Setan pääsihteerinä ja teki eduskuntavaaleissa kaksikielisen kampanjan vihreiden ehdokkaana Uudellamaalla.

Siirry kommentoimaan kirjoitusta tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi.